Sisustamisen linkki-vinkki :)

Moikka!

Halusin jakaa linkki-vinkin tänne vanhan blogini puolelle teitä lukijoita varten, jotka ette ehkä vielä seuraa Linnemilin blogia.

Kurkistakaapa tänne, täältä löytyy hyvän fiiliksen sanomaa sisustuksen ystäville (ja niille jotka kaipaavat apuja oman kotinsa sisustamiseen). 

http://linnemil.blogspot.fi/

:)

..ei mulla muuta.

Terkuin Ilona

Olohuoneen pyöreät pöydät

Olkkarin pyöreät pöydät ovat Pentikistä. Ne eivät alunperin tulleet meille sohvapöydiksi mutta niin pitkään olemme olleet ilman sohvapöytää joten päätin siirtää ne siihen ainakin väliaikaisesti. Ja ihan kivasti ne siihen sopivatkin. Ja hei, uusi matto on saapunut olohuonetta koristamaan. Ilta-aurinko paistelee verhojen välistä kivasti. Pian syysiltojen saapuessa on ihanaa sytytellä kynttilöitä ulos ja sisälle, ja kääriytyä sohvan nurkkaan vilttiin nautiskelemaan. Mutta vielä ei syksyä odotella, täällä odotellaan kohta saapuvia kesälomia pidettäviksi :)

Olohuonetta koristaa valkoinen taulu. Taulu täysin valkoinen ja kuvion sekä muodon tauluun luo sen kohopintainen kuviointi. Näitä tauluja on tulossa meille vielä lisääkin, eri värityksellä ja kuvioinnilla.

Matto tulla tupsahti meille eräänä helteisenä päivänä. Se on VM Carpetin ja sopii olkkariin hienosti. Ja ison kokonsa ansiosta sen voi nyt ujuttaa osittain sohvan alle. Kiitos siskolleni joka löysi maton meille.

Ilta-auringosta nautiskellen...

-Ilona-

Liikkumisen ilo

Sohvaperunasta liikkujaksi.

Urheilutaustani on täysin mitätön.  En ole ikinä harrastanut mitään, enkä liikkunut säännöllisesti liikkumisen takia. 

Olen kasvanut 15 vuotta maalla ja unelmani oli tulla taitoluistelijaksi. Olisin halunnut harrastaa sitä, mutta maalla eivät seuraharrastukset olleet mahdollisia; jos et sitten ollut kiinnostunut pesäpallosta.  Sitä kun olisi saanut harrastaa ja niin moni ystäväni tekikin.

Inhosin koululiikuntaa. Kamalinta oli hiihtäminen;  tuntui että sitä tehtiin koko talvi. Hiihdettiin, hiihdettiin ja hiihdettiin. 

Ja aina hiihdossa kilpailtiin. Ensin luokan kesken ja sitten kyläkoulujen kesken kokonaisen päivän verran. Siitä on hiihtämisen kammo jäänyt kytemään kun aamulla hiihtokilpailuja varten voidellut sukset eivät sitten luistaneetkaan ja jouduin kävelemään kisaradan loppuun; sukset kädessä ja kyyneleet poskella.

Edellisen kerran olen hiihtänyt ehkä 13 vuotiaana. Enkä yhtään ihmettele miksi...

Parasta koululiikunnassa oli luistelu.

Silloin kun pääsi jäälle ja sai hetken toteuttaa omaa pientä unelmaansa.  Mutta tämäkin unelma vesittyi kun luistelussa vaihdettiin pyörähdykset jääkiekon pelaamiseen. Ja voitteko kuvitella jääkiekon peluuta yhdessä poikien kanssa; 

Hentoiset ala-aste ikäiset tyttöset pelaamassa jääkiekkoa poikia vastaan; jääkiekko todella oli taitoluistelua henkensä edestä.

Koululiikunnassa on jotain sellaista mikä saa vieläkin niskakarvat nousemaan pystyyn. Jotain sellaista mistä tulee vähän paha mieli. Ehkä se johtuu siitä kilpailuasetelmasta joka tunneille luotiin.

Nopeat syövät hitaat. Jos et ollut kovin hyvä liikkuja sinut valittiin viimeiseksi joukkueisiin ja odotit viimeisten joukossa että sinun nimesi sanottaisiin.

Tähän olisi syytä puuttua sillä muistan useita kertoja jättäneeni liikuntatunnin väliin kiusaamisen kohteeksi joutumisen pelossa.

Isäni teki minulle oman luisteluradan.  Muistan kun navetan päähän rakennettiin kehikko jääkentälle. Malttamattomana istuin kentän laidalla ja odotin veden jäätymistä. Eihän kenttä varmaan kovin iso edes ollut mutta pienestä tytöstä se tuntui maailman isommalla luisteluradalta.

Eikä haitannut vaikka pinta oli paikoin jäätynyt muhkuraiseksi;  se oli täydellinen minulle.

Luistelin pitkin rataa, rakensin ohjelmia päässäni ja kuvittelin olevani taitoluistelija. Se oli minulle haaveiden täyttymys, eikä siihen muuta tarvittu kuin oma rata jossa saattoi luistella ilman että kukaan olisi nauranut ja kiusannut.

Vielä pitkään aikuisikään en löytänyt itselleni sopivaa liikuntaharrastusta. Huomasin nopeasti kaupunkiin muutettuani mikä ero oli maalla asumisessa.  Täällä kaupungissa lähes kaikilla oli jokin harrastus seurassa.

Oli toisaalta jonkinlainen kynnys osallistua seuraharrastuksiin kun koki olevansa huono. Huonommuuden tunne on voimakas, eikä sitä helposti voi ylittää ainakaan muiden painostuksesta. 

Vasta muutama vuosi sitten löysin itsestäni urheilijan joka ponnahti esiin kuin itsestään. Salikortin hankittuani minuun puraisi salikärpänen. Tässäkin korostuu yksin tekeminen ja se tuntuu sopivan minulle hyvin. Ainut haastaja olen minä itse, joten kilpailuasetelmaa ei ole.

Huvittavaa kyllä, miten vielä muutamia vuosia sitten naureskelin tyypeille jotka kävivät treenaamassa salilla ihan tosissaan.  Ajattelin että tylsempää lajia ei voi ollakkaan,  kunnes sitten itse innostuin. Huomasin myös mikä positiivinen vaikutus salilla käymisessä oli muihin liikuntasuorituksiin ja mikä helpotus toimistotyöskentelystä aiheutuvaan niska- ja hartijakipuun siitä oli.

Juoksu on toinen lajeista jonka löysin salitreenaamisen yhteydessä. Olen aina inhonnut juoksua. Luullut etten jaksa pitkästi ja taas olin kuvitellut sen tylsimpänä lajina ikinä. Mutta kerran päätin kehittää juoksutaitoani ja sinnikkäästi kävin treenaamassa sitä. Ensin pieniä pyrähdyksiä ja kävelyä. Sitten hieman pidempiä pyrähdyksiä ja lyhyempiä kävelyosuuksia.

Kohta jaksoin juosta ensimmäisen kokonaisen kolme kilometrisen ja olin itsestäni ylpeä. Pikku hiljaa pienin askelin olen kehittynyt myös siinä ja jaksanut yhä pidempiä lenkkejä juosten.

Liikunnasta saatu ilo ja hyvä olo on syy miksi jaksaa lähteä lenkille ja salille.

Ja itsensä kehittäminen.

Upeaa huomata miten urheilun kautta löytää itsestään uusia puolia ja piirteitä joita ei ole ennen löytänyt. Kiinnostus terveellisempään ruokavalioon on yksi näistä osa-alueista minkä harrastukset ovat minussa tuoneet esiin. 

Itsensä voittaminen ja haastaminen on mahtavaa! Ja kehityksen tuoma motivaatio auttaa jälleen uusien lajien rohkeassa kokeilussa.
(Vanhasta heppatytöstä on jälleen kuoriutunut ratsastaja ja talviurheilussa parasta on lumilautailu;  vauhti ja jännitys).

Yksi kiinnostava laji olisi surffaus.  Siitä olemme mieheni kanssa puhuneet,  että ehkä voisimme reissullamme osallistua surffauskurssille Espanjassa. Katsotaan löytyykö minusta rohkeutta siihen.
(En lupaa mitään,  antaa fiiliksen viedä mennessään jos on viedäkseen).

Liikunnan iloa ja onnistumisen hetkiä!

-Ilona-

Kevät flunssan parasta aikaa

Sairaspedistä hyvää huomenta!

Niinhän siinä vain sitten kävi että kevät flunssa iski kaikista yrityksistä välttää se.

Se oli tuloillaan jo viikon ajan mutta jotenkin sain sitä pidäteltyä.  Mutta perjantaina tajusin etten enää voinut välttää flunssaa ja eilen se iski oikein kunnolla. Rakensin olohuoneen sohvalle itselleni 'pesän' sairastelua varten ja varasin lähietäisyydelle Fit-lehden joka oli jäänyt lukematta, tabletin, puhelimen,  nenäliinapaketin ja juomista.

Siinä se eilinen sitten kuluihin.  Mieheni teki rästiin jääneitä töitä kotona ja yritti välillä tarjeta ulkona räntä- ja raekuuroista huolimatta. Saas nähdä iskeekö flunssa seuraavaksi häneen.

Lisää mökki-inspiraatiota sain katsomalla tabletilla mm. Suomen kaunein mökki ohjelmaa.  Tämä oli jäänyt minulta täysin näkemättä.

Ihanaa huomata miten sarjaan ilmoittautuneet olivat jokainen niin ylpeitä omista kesämökeistään.  Mökit olivat juuri sellaisia niin kuin mökkien kuuluukin olla. Rakkaudella rakennettuja, omistajansa näköisiä joissa näkyi elämisen ja ajan kerroksia pintoina, esineinä ja perinteiksi muodostuneina mökkitapoina. 

Samalla ohjelmaa katsoessaan tuli mietittyä, minkälaisia asioita itse kertoisin tai näyttäisin parhaina puolina omasta kesämökistämme. Vaikea nimetä edes muutamaa parasta asiaa.

Mökki on kokonaisuus tapoja, tunteita, läheisiä ihmisiä,  ääniä, materiaaleja, esineitä ja ajanviettoa. 

Kumpa kelit pian lämpenisivät ja tämä flunssa antaisi myöden, jotta pääsisi ensimmäistä kertaa mökille tunnelmoimaan tulevaa kesää!

-Ilona-

Terassiunelmia

Ihan pihalla...

Olemme asuneet mieheni kanssa uudessa kodissamme kohta kokonaiset kaksi vuotta. Rakensimme kotiamme ensin vuoden verran ja sitten muutimme juuri ennen juhannusta.

Täysin muuttovalmis kotimme ei silloin ollut;

pientä keskeneräisyyttä oli vielä sisätiloissa ja ulkona emme olleet tehneet tuolloin vielä mitään.

Ensimmäinen kesä meni pihahommissa nopeasti. Taloa maalatessa kului sateisena kesänä enemmän aikaa kuin olimme ehkä suunnitelleet. Varsinaista pihaa teimme eteenpäin terassivalun verran. Puuterassi, nurmikko, aidat, rimoitukset, pihakivetykset ja istutukset jäi vain haaveeksi kun talvi tulla tupsahti.


 

Onneksi talvi oli tuolloin luminen ja peitti alleen kaiken sen keskeneräisyyden mikä pihalla vallitsi.

Seuraava kesä oli säiden puolesta suosiollinen ja saimme jo keväällä paljon aikaan. Muistelin että toukokuun puolessa oli kivetys jo hyvällä mallilla ja pihalle suunniteltiin multakuormia nurmikon istutusta varten. Toukokuussa nimittäin saatiin jo nauttia täysin hellesäistä joten ulkona pihojen teko oli mukavaa.

Saimme valmiiksi puuterassin kaiteineen, pihaa rajaavan aidan, nurmikon, pihakivetykset, asfaltin ja osan istutuksista.

 

Nyt kevät on jälleen tuonut ajatukset pihan laittoon. Telkkarissa pyörii jälleen piha-aiheiset ohjelmat ja lehdet pursuavat terassi-ideoita.

En ole viherpeukalo. En tajua mitään kukista enkä kasveista. En osaa hoitaa niitä ja välttelen aihetta 'istutukset'. Suuri askel oli saada tuijat maahan vuosi sitten ja nyt jännityksellä odotan, mitä juuttikankaiden alta paljastuu, onko tuijat säilyneet talven yli elossa.

Tavoitteenamme on saada valuterassin "pergola" valmiiksi. Olemme tilanneet kattoristikot ja valmistelleet pergolan liukuovia valmiiksi asennusta varten. Kun saamme sen valmiiksi on aika porealtaan asennukselle ja saunan jälkeisen vilvoittelualueen viimeistelylle :)

Toiselle terassille kaivataan vielä rimoitusten viimeistelyä ja aidan maalaus on työlistalla myös.

Sisääntuloa ympäröivät "istutusaltaat" kaipaavat viimeistelyä ja koristekiveä (myös tuijien alusta huutaa viimeistelevää koristekiveä osakseen).

 

Ja sitten ne viimeistelevät istutukset ja kesäkukat.

Siihen kaipaan ehdottomasti avustusta ja sitä ajattelin pyytää täältä jotta osaisin paremmin valita oikeat kasvit pihaamme.
Haluan ehdottoman helppohoitoisen pihamaan. Aika ei kesällä riitä puutarhahommissa kökkimiseen takapuoli pitkällä. Arvostan sitä taitoa koska en itse osaa tehdä kasveille mitään (juuri ja juuri muistan kastella ne). Ja kesämökillä kuluu kesän viikonloput. Siellä pihahommia riittää myös, joten kotona en halua stressata pihan laitosta. Nurmikkoa sopii leikata ja jotain pientä nyhtämistä voin tehdä, mutta siinä se sitten onkin. Enemmänkin kaipaan kotipihaltamme rentouttavaa paikkaa missä voi grillata, ruokailla ja istua iltaa kavereiden kanssa. Ja saunan jälkeiselle vilvoittelulle kaipaan mukavaa keidasta porealtaineen, missä voi rauhoittua myös keskellä viikkoa ja syksyn pimenevinä iltoina.

 

Täytyy yrittää ahkeroida alkukesällä niin paljon kuin mahdollista, jotta kaikki olisi valmista ennen syksyn tuloa. Mitään ei enää saa jäädä seuraaville kesille..tai tottakai sitä huoltoa ja ylläpitoa, mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan: maalaukset, vasaran naputtelut ja sirkkelöinnit saisi olla jo ohi!
Vielä tarvitaan lämmintä säätä jotta pihalla olisi mukavaa aloittaa työt. Tänään satoi jotain lumensekaista ja on kylmä. Ehkä juuri ja juuri +5 astetta. Hyrrrr....

Terassikauden avajaisista haaveillen..

-Ilona-



Askeleita elämässä-kohti unelmia.

Tässä näette jotain sellaista mitä kannan aina mukanani. Tämä postikortti on henkilökohtaisesti minulle tärkeä kahdestakin syystä:

Ensinnäkin tämän kortin sanoma on sellainen johon palaan yhä uudelleen. Tämä on tärkeä elämänohje jota pyrin noudattamaan. Kyse on haaveiden ja unelmien tavoittelusta. Kaikilla meillä on unelmia ja haaveita; osa niistä on hulluja lapsuuden haaveita, joista on vain voinut nähdä unta. Sellaisia satukuvia ja jonkin lapsuudessa koetun elämyksen tuottamia.

Toiset haaveilevat arkisista asioista kuten perheestä, omasta talosta ja pitkästä terveestä elämästä.

Haaveilun kohteita ovat myös uraan liittyvät unelmat.  Joku haaveilee omasta pienestä kahvilasta keskustan kupeessa, jossa tarjoillaan itseleivottuja mustikkamuffineja ja erikoiskahveja. Joku urasta ison yrityksen johtajana. Olipa haave mikä tahansa se ei ole koskaan väärä,  huono tai turha.

Haaveilu ja unelmointi vie meidät hetkeksi pois arjen kiireestä ja antaa usein lisäpuhtia arkeen. Se että unelmoi jostakin,  on mielestäni ihanaa ja kiinnostavaa. Mielelläni kuulen ihmisten unelmista,  se antaa myös minulle uusia kulmia oman unelman tavoitteluun. 

Unelman tavoittelu on mahtava asia ja siirrot joita sen eteen on valmis tekemään on kannustettavaa. Ärsyttävää jos unelmoidessaan ihmiset ajattelevat että "eihän se koskaan voi minulle tapahtua" tai että "se ei ole minua varten". Kaikki on saavutettavissa ja kaikki on mahdollista. Miksi ei voisi olla?

Jos todella tuntee paloa jotain asiaa kohtaan ja unelmoi saavuttavansa unelmansa on syytä pohtia ihan konkreettisella tasolla,  mitkä asiat voisivat viedä tavoitteisiin.  Mikään ei ole mahdotonta. 

Tämä aihe on minulle todella tärkeä. Olen ikuinen unelmoija ja haaveilija. Kuljen pää pilvissä mutta jalat tiukasti maassa. Viime vuosina olen miettinyt erityisen paljon omia tavoitteitani. Olen palannut ajatuksissani takaisin lapsuuden haaveisiin,  kulkenut matkan siihen kun valitsin opiskelupaikan lukion jälkeen..ja mitkä olivatkaan tavoitteeni silloin. 

Unelman saavuttaminen vaatii pieniä askelia kerrallaan ja on turhaa haukata liian isoja paloja kerrallaan. Kun malttaa tehdä asiat kunnolla ja huolella huomaa pian miten palaset ikäänkuin loksahtavat paikalleen.

Oma unelmani liittyy työuraan. Olen luova persoona ja unelmani on tehdä luovaa sekä monipuolista työtä luovalla alalla. Haluan luoda sisustussuunnittelijan työhöni lisää ulottuvuuksia ja pystyä työllistymään yhä laajemmalla ja luovuutta vaativalla sektorilla. Listasin konkreettisesti asioita mitkä minut voisivat viedä lähemmäksi unelmaani ja henkilökohtaisia tavoitteitani työuralla.  Isona yksittäisenä seikkana nousi esiin itsensä kehittäminen; kouluttautuminen ja kokemus. 

Mikä olisikaan parempi tapa kehittää osaamistaan kuin jatkokouluttautua. Olen aikaisemmalta koulutukseltani sisustus- ja tekstiili muotoilija ja opintojen jälkeen olen työskennellyt sisustussuunnittelija kohta viisi vuotta.

Etsin unelmaani sopivia koulutuksia ja löysin jotain mielenkiintoista. Suorastaan huomasin kuinka yksi pala loksahti paikalleen elämäni palapelissä. Siinä se oli koneen ruudulla kuin tarjottimella;  Helsinki Design School ja Visualistin tutkinto.  Mietin vain hetken ja hain kouluun onnekkain seurauksin ;)

Koulu on antanut minulle lisää uskallusta:

LÄHTEÄ HALUAMANI PERÄÄN,  SILLÄ JOS EN LÄHDE EN KOSKAAN SAA SITÄ.

Olen saanut lisää rohkeutta:

KYSYÄ, SILLÄ JOS EN KYSY ON VASTAUS AINA EI.

Olen saanut lisää kannustusta:

ASTUA ETEENPÄIN, SILLÄ JOS EN ASTU OLEN AINA SAMASSA PAIKASSA.

Postikortin ohjeita noudattamalla olen taas menossa eteenpäin kohti unelmaani. 

Koulu on mitä inspiroivin ympäristö kouluttautua ja kerätä lisää ammattitaitoa. Teen edelleen suurella mielenkiinnolla työtäni sisustussuunnittelijana ja suoritan tutkintoa etäopiskeluna. Tämä etäopiskelun mahdollisuus on yksi osoitus siitä, että voi kulkea pää pilvissä mutta jalat turvallisesti maassa. Koulusta saatu tieto, inspiraatio ja opastus on jo nyt tuonut työarkeeni uusia kulmia ja ajatuksia joita olen päässyt hyödyntämään. Upeat opiskelijat ryhmässäni antavat lisäarvoa koulunkäyntiin. Koulusta voin kertoa teille myöhemmin lisää, sillä siitä riittää jaettavaa todella paljon.

Konkreettisia askelia kohti unelmani saavuttamista on ollut askeleen ottaminen eteenpäin ja kouluun hakeminen.

Koulun myötä olen löytänyt upeita yhteistyöyrityksiä joille tulen tekemään luovuutta vaativia toimeksiantoja. Näistäkin voin varmasti kertoa myöhemmin lisää ;)

Tämä yhdistetty työ- ja koulureissu on ollut mitä antoisin,  siksi matkustan jälleen kotiin rikkaampana.

Ainiin. Melkein unohdin;

Postikortti on tärkeä toisestakin syystä: olen saanut sen siskoltani joka kortin myötä rohkaisi pikku-siskoaan tavoittelemaan unelmiaan yhä rohkeammin.

"Antakaa itsellenne aikaa unelmointiin ja luvatkaa että teette kaikkenne saavuttaaksenne itsellenne tärkeät haaveet". 

-Ilona-

Kotiin rikkaampana

Hyvää yötä.
Työreissu alkaa olla takanapäin ja huomenna illalla suuntaan kohti kotia. Vaikkakaan majapaikkani patjoissa ei vikaa olekaan, on äärimmäisen mukavaa nukahtaa huomenna omaan sänkyyn. Tunnelma täällä on ollut energinen ja tapaamiset ja työtehtävät ovat sujuneet hyvin.  Reissun saldo on ollut yllättävä ja uudet yhteistyökuviot tuovat uutta puhtia arkeen. Työpöytä tulee olemaan täynnä mutta voi että, miten kiinnostavia ne tulevat olemaankaan.
Tältä reissulta on myös kotiin viemisiksi kaksi paria uusia kesäkenkiä ja juhlamekon sekä tekemäni ostoslistan raitaneule. Kyllähän sitä aina sen verran laukkuun tilaa saadaan että voi vähän shoppailla.
Nämä päivitykset tulevat ilman kuvamateriaalia mutta lupaan päivittää sitäkin, kun pääsen kotikoneen ääreen.
..nyt hyvää yötä, aamulla aikainen herätys ja yritysvierailuja luvassa..
Taidan ottaa uudet kesäkengät käyttööni.

-Ilona-

Isolle kirkolle

Huomenta ja terkut junasta!

Heräsin tänään ennen kukon laulua ja nopeasti pukeuduin ja siistiydyin työmatkaa varten. Oli ihan pakko ennättää vähän suoristaa hiuslatvaa kun oli yön jäljiltä tukka mitä pörröisin ;) Ennätin ja onneksi oli kaapissa valmiiksi keitettyjä munia nopeaa aamupalaa varten. Työreissuni kestää viikonlopun yli ja piti yrittää järkeillä pieneen vedettävään matkalaukkuun mukaan kaikki tarpeellinen.  Mukaan pakkasin myös lenkkikengät ja lenkkivaatteet.  Aivan huikean keväistä säätä on luvattu koko viikoksi Helsinkiin joten tottakai täytyy hyödyntää illat ulkoillen. Itseasiassa ajattelin pakata mukaan toiset vähän siistimmät kengät vaihtoehdoksi vanhoille rönttösille jotka mukavuudenhalusta laitoin aamulla jalkaani.  Mutta päädyin kenkävalinnassani vaihtamaan korkkarit ja jakun lenkkareihin ja juoksuvaatteisiin :) 

Mukana laukussa tottakai myös kannettava ja työkansiot.  Ihmettelen miten sitä naisena saakaan niin paljon aina pakattua mukaan kaikenlaista ;)

Kunhan juna ennättää perille pääsen oitis nauttimaan runsasta aamupalaa. Tapaan tänään uusia ihmisiä ja pääsen tekemään yhteistyötä minulle uusissa projekteissa. Myöhemmin viikolla pääsen jälleen inspiroivaan ympäristöön ihanien luovien naisten kanssa, luvassa yritysvierailuja ja roppakaupalla uusia ideoita ja tietoa kotiin vietäväksi. Upeaa! Ihana uusi kevät! Voisiko työviikko pääsiäisen jälkeen paremmin alkaakkaan? Täällä ainakin olisi paljon positiivisuutta ja intoa vaikka muille jakaa. 

Energistä työviikkoa kaikille!

-Ilona-