Kuulumisia

Hei ystäväiseni!

Uskomatonta, että edellinen päivitykseni blogiin on ollut lomareissultamme(?!).

Loman jälkeen, suomeen palattuamme jatkoin opiskeluja Helsinki Design Schoolissa ja uudet asiakastyöt ja projektit veivät ison osan keskittymisestäni. Halusin toteuttaa asiat hyvin.

Päätin keskittyä yritykseni kehittämiseen ja tutkinto-todistuksen saaminen oli osa asetettuja tavoitteita, jotka halusin saavuttaa ennen vuoden vaihdetta.

Jouduin luopumaan jostain ja pudottamaan pois vapaa-ajastani muutamia tärkeitäkin juttuja, jotta pystyin suoriutumaan halutulla tasolla projekteista ja koulun loppuun saattamisesta.
Siksi blogini jäi taka-alalle.

Aion edelleen jatkaa hiljaisempaa eloa täällä askeleita elämässä -blogissani.

Sen sijaan päivitän yrittäjän kuulumisia yritykseni blogissa ja facebook-sivustolla.

Linkit löytyvät tästä:

Linnemil blogi:

www.linnemil.blogspot.com

ja Linnemil facebook-sivusto

www.facebook.com/ideantekija

Yrityksen blogista löytyykin juuri tähän aiheeseen sopivia päivityksiä, joissa kerron tavoitteiden saavuttamisesta ja aikatauluttamisesta.

Jotta voi saavuttaa haluamansa, on keskityttävä juuri siihen, mikä tällä hetkellä on tärkeintä.

Toivon että maltatte kurkistaa Linnemil -blogin puolelle...sieltä minut tavoittaa...ennen kuin palaan jälleen tänne täydellä keskittymisellä ja antaumuksella :)

Terveisin

-Ilona-

Huomaan kerääväni mietelauseita. En kerää niitä tietoisesti mutta huomaan niiden tarttuvan mukaani yllättävistä paikoista. Kiinnitän huomioni varsinkin tämän kaltaisiin lauseisiin, jotka liittyvät jollain tavalla itsensä kuunteluun, omien unelmien ja haaveiden tavoitteluun.

Tämä lappunen kiikkui huivissani ties kuinka kauan kunnes leikkasin lapun pois. Vasta sitten hoksasin kuinka osuva ja hyvä miete huivini tuotelapussa olikaan ollut.

(Oikeastaan huivi ei alunperin ollut minun vaan olin syksyn tullen ominut sen mieheltäni).

Niinpä niin..be sure to get what you like... Minä pidin siitä huivista ja niinpä siitä tulikin minun...

;)

-Ilona-

Menolippu - ilman paluulippua.

Oletteko koskaan haaveilleet asumisesta ulkomailla?

Pohtineet sitä, että voisi pitää sapattivuoden ja nauttia omasta ajasta jossain lämpöisessä,
kaukana arjen kiireestä ja kaikesta siitä tavallisesta, mihin jo vuosien ajan on juurtunut.

Kuvittele oma arkesi nyt. Mieti hetki työviikkosi kulkua.
Meille useille se näyttäytyy hyvin samankaltaisena aamusta toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen...

Heräät arkiaamuun, nouset ja puet, juot aamukahvit ja syöt aamupalan.
(Jos sinulla on lapsia herätät heidät, puette ja syötte, pakkaatte itsenne autoon ja ajatte hoitopaikan, kerhon, eskarin tai koulun kautta). Sen jälkeen itse suuntaat aamuruuhkassa työpaikallesi,
vilkuilet ehkä kelloa sillä pelkäät myöhästyväsi..olisi pitänyt lähteä viisi minuuttia aikaisemmin.

Teet työpäiväsi hyvin ja töiden jälkeen poimit rakkaat kullannuppusi auton kyytiin

... ja kun tiistai koittaa heräät, pukeudut, juot kahvit ja syöt aamupalan ja matkustat töihin..
..ja niin arki meitä kuljettaa..
(Tämä lienee aika karkeaa selontekoa arjen kulusta, mutta lukekaa esimerkkini kuitenkin hymyssäsuin ja pilke silmäkulmassa).

Entä jos kaikki olisikin hieman eritavalla.
Voisit pakata kaiken arkisen pakettiin ja kirjoittaa päälle paksulla tussilla: avataan vuoden päästä.

Miltä se tuntuisikaan?

Useille tämä haavekuva jääkin usein vain haaveiluksi, eikä kaikki kuitenkaan ole valmiita suuriin muutoksiin arjessaan. Mutta ehkä tässäkin voisi ottaa askeleen eteenpäin kohti haaveiden toteutusta, jos ne todella ovat sellaisia joita haluaa toteuttaa. Eihän se ihan mahdoton ajatus ole. Eihän?
Tietenkään mitään vikaa ei ole siinä arkisessa puurtamisessakaan ja arjestakin saa vaihtelevaa pienin piristyksin, mutta yhä useammin kuulen työtovereiden ja tuttavien suusta nämä samaiset haavekuvat sapattivuodesta.

Tunnen muutamia jotka ovat toteuttaneet haaveensa ja kuulosteltuani heidän mietteitään, ovat he olleet erityisen tyytyväisiä sapattivuoden pitoon. Vuoden sapatti on tehnyt hyvää koko perheelle. On voitu pysähtyä nauttimaan yhteisestä ajasta. Työkiireet eivät ole kiristäneet mieltä ja elämä on ollut mahdollisesta koti-ikävästä huolimatta ihanaa, vaihtelevaa ja tuonut tuleviin arkiin kauniita muistoja.

Arvostan heitä jotka uskaltautuvat ja tekevät haaveistaan totta.

Ehkä tämänkaltainen haave on myös itselläni mielessä...ehkä jonain päivänä sen toteutankin.

Pieni palanen tästä sapattiajasta on kuitenkin käymässä minulle mahdolliseksi. 

Eihän sen välttämättä tarvitse olla kokonainen vuosi tai edes puolikas sellainen. Pienikin pätkä arjesta irtaantumiseen riittää.

Varasimme mieheni kanssa menolipun lämpöiseen.

Menolippu... Ah, kuinka mukava ajatus...menolippu-menolippu-menolippu..eikä ollenkaan paluulippua :)

Tottakai sellaisen varaammekin myöhemmin, mutta katsotaan mistä sen varaamme ja koska.

Tarkoituksemme on matkustaa määränpäähän viettämään yhteistä aikaa ja sieltä noin kuukauden kuluttua matkaamme takaisin, mutta mistä lennämme, junailemme tai aaltoilemme itsemme kotiin, sitä emme vielä tiedä. Haluamme matkallamme seikkailla hieman.
Aikaa on kuitenkin niin paljon että ehdimme käydä useassa paikassa reissullamme ja sen jälkeen saapua kotiin rikkaampina.

Pieni pala sapattia siis luvassa.
Nyt voi matkakuume vapaasti tulla, sillä siihen on luvassa helpotusta syksymmällä kuukauden verran.

(Postauksen kuvat ovat edelliseltä lomamatkaltamme Espanjasta, syksyllä 2013).

-Ilona-

Askeleita elämässä-kohti unelmia.

Tässä näette jotain sellaista mitä kannan aina mukanani. Tämä postikortti on henkilökohtaisesti minulle tärkeä kahdestakin syystä:

Ensinnäkin tämän kortin sanoma on sellainen johon palaan yhä uudelleen. Tämä on tärkeä elämänohje jota pyrin noudattamaan. Kyse on haaveiden ja unelmien tavoittelusta. Kaikilla meillä on unelmia ja haaveita; osa niistä on hulluja lapsuuden haaveita, joista on vain voinut nähdä unta. Sellaisia satukuvia ja jonkin lapsuudessa koetun elämyksen tuottamia.

Toiset haaveilevat arkisista asioista kuten perheestä, omasta talosta ja pitkästä terveestä elämästä.

Haaveilun kohteita ovat myös uraan liittyvät unelmat.  Joku haaveilee omasta pienestä kahvilasta keskustan kupeessa, jossa tarjoillaan itseleivottuja mustikkamuffineja ja erikoiskahveja. Joku urasta ison yrityksen johtajana. Olipa haave mikä tahansa se ei ole koskaan väärä,  huono tai turha.

Haaveilu ja unelmointi vie meidät hetkeksi pois arjen kiireestä ja antaa usein lisäpuhtia arkeen. Se että unelmoi jostakin,  on mielestäni ihanaa ja kiinnostavaa. Mielelläni kuulen ihmisten unelmista,  se antaa myös minulle uusia kulmia oman unelman tavoitteluun. 

Unelman tavoittelu on mahtava asia ja siirrot joita sen eteen on valmis tekemään on kannustettavaa. Ärsyttävää jos unelmoidessaan ihmiset ajattelevat että "eihän se koskaan voi minulle tapahtua" tai että "se ei ole minua varten". Kaikki on saavutettavissa ja kaikki on mahdollista. Miksi ei voisi olla?

Jos todella tuntee paloa jotain asiaa kohtaan ja unelmoi saavuttavansa unelmansa on syytä pohtia ihan konkreettisella tasolla,  mitkä asiat voisivat viedä tavoitteisiin.  Mikään ei ole mahdotonta. 

Tämä aihe on minulle todella tärkeä. Olen ikuinen unelmoija ja haaveilija. Kuljen pää pilvissä mutta jalat tiukasti maassa. Viime vuosina olen miettinyt erityisen paljon omia tavoitteitani. Olen palannut ajatuksissani takaisin lapsuuden haaveisiin,  kulkenut matkan siihen kun valitsin opiskelupaikan lukion jälkeen..ja mitkä olivatkaan tavoitteeni silloin. 

Unelman saavuttaminen vaatii pieniä askelia kerrallaan ja on turhaa haukata liian isoja paloja kerrallaan. Kun malttaa tehdä asiat kunnolla ja huolella huomaa pian miten palaset ikäänkuin loksahtavat paikalleen.

Oma unelmani liittyy työuraan. Olen luova persoona ja unelmani on tehdä luovaa sekä monipuolista työtä luovalla alalla. Haluan luoda sisustussuunnittelijan työhöni lisää ulottuvuuksia ja pystyä työllistymään yhä laajemmalla ja luovuutta vaativalla sektorilla. Listasin konkreettisesti asioita mitkä minut voisivat viedä lähemmäksi unelmaani ja henkilökohtaisia tavoitteitani työuralla.  Isona yksittäisenä seikkana nousi esiin itsensä kehittäminen; kouluttautuminen ja kokemus. 

Mikä olisikaan parempi tapa kehittää osaamistaan kuin jatkokouluttautua. Olen aikaisemmalta koulutukseltani sisustus- ja tekstiili muotoilija ja opintojen jälkeen olen työskennellyt sisustussuunnittelija kohta viisi vuotta.

Etsin unelmaani sopivia koulutuksia ja löysin jotain mielenkiintoista. Suorastaan huomasin kuinka yksi pala loksahti paikalleen elämäni palapelissä. Siinä se oli koneen ruudulla kuin tarjottimella;  Helsinki Design School ja Visualistin tutkinto.  Mietin vain hetken ja hain kouluun onnekkain seurauksin ;)

Koulu on antanut minulle lisää uskallusta:

LÄHTEÄ HALUAMANI PERÄÄN,  SILLÄ JOS EN LÄHDE EN KOSKAAN SAA SITÄ.

Olen saanut lisää rohkeutta:

KYSYÄ, SILLÄ JOS EN KYSY ON VASTAUS AINA EI.

Olen saanut lisää kannustusta:

ASTUA ETEENPÄIN, SILLÄ JOS EN ASTU OLEN AINA SAMASSA PAIKASSA.

Postikortin ohjeita noudattamalla olen taas menossa eteenpäin kohti unelmaani. 

Koulu on mitä inspiroivin ympäristö kouluttautua ja kerätä lisää ammattitaitoa. Teen edelleen suurella mielenkiinnolla työtäni sisustussuunnittelijana ja suoritan tutkintoa etäopiskeluna. Tämä etäopiskelun mahdollisuus on yksi osoitus siitä, että voi kulkea pää pilvissä mutta jalat turvallisesti maassa. Koulusta saatu tieto, inspiraatio ja opastus on jo nyt tuonut työarkeeni uusia kulmia ja ajatuksia joita olen päässyt hyödyntämään. Upeat opiskelijat ryhmässäni antavat lisäarvoa koulunkäyntiin. Koulusta voin kertoa teille myöhemmin lisää, sillä siitä riittää jaettavaa todella paljon.

Konkreettisia askelia kohti unelmani saavuttamista on ollut askeleen ottaminen eteenpäin ja kouluun hakeminen.

Koulun myötä olen löytänyt upeita yhteistyöyrityksiä joille tulen tekemään luovuutta vaativia toimeksiantoja. Näistäkin voin varmasti kertoa myöhemmin lisää ;)

Tämä yhdistetty työ- ja koulureissu on ollut mitä antoisin,  siksi matkustan jälleen kotiin rikkaampana.

Ainiin. Melkein unohdin;

Postikortti on tärkeä toisestakin syystä: olen saanut sen siskoltani joka kortin myötä rohkaisi pikku-siskoaan tavoittelemaan unelmiaan yhä rohkeammin.

"Antakaa itsellenne aikaa unelmointiin ja luvatkaa että teette kaikkenne saavuttaaksenne itsellenne tärkeät haaveet". 

-Ilona-