Lomareissulla

Matkailu avartaa- sanotaan.. 

Onhan se aina ihanan rentouttavaa ja mukavaa vaihtaa maisemaa ja päästä tuulettumaan. Matkalaukut täyttyivät ja jo kotona selvisi, ettei tuliaisille ollut sijaa laukuissa; mutta tälläkertaa ei ollut matkan tarkoituksena kierrellä kauppoja ja shoppailla aamusta iltaan. 

Tämä lomareissu oli jotain muuta...

Matkalaukkuun oli pakattu tiiviisti lasketteluvaatteet, kypärät, lasit ja laskettelukengät. Ja tietenkin vähän muutakin vaatetta ja tarpeelliset tarvikkeet.

Ensin lento Helsinki-Vantaalta Arlandaan. Siellä koneen vaihto ja lento Salzburgiin. Taksilla keskustaan juna-asemalle ja liput junaan Salzburgista Bad Gasteiniin...ja kerran vaihdoimme vielä junaa tuollakin välillä: suhteellisen rankkaa isojen matkatavaroiden kanssa kiiruhtaa laiturilta toiselle lähtevään junaan..mutta me ennätimme :)

Alppikylässä majoituimme majatalossa. Yöpaikka oli aivan hyvä. Tilat kodikkaat ja aamupala maittava.

Bad Gasteinin kylä oli kaunis pimenevässä illassa. Keskustassa virtasi vesiputous, huikeeta!

Seuraavana aamuna me heräsimme aikaisin ja aamupalan jälkeen suuntasimme kohti keskustaa. Päivä alkoi sumuisena mutta pian taivas alkoi repeillä ja aurinko lämmittää. Ja VAU mitkä maisemat. Ihan huikeita vuoren huippuja ja pitkiä laskettelurinteitä. Ensimmäinen nousu 2300metriin hissillä. Laskumme jakautui useaan eri erään: välillä täytyi pysähtyä lepuuttelemaan jalkoja ja nauttimaan maisemista rinneravintolassa, niin pitkiä rinteet olivat ettei niitä voinut kerralla laskea alas.

En voi sanoin kuvailla noita maisemia, eikä kuvatkaan kerro koko totuutta..

Uskomatonta että ylhäällä oli niin talviset maisemat ja alhaalla laaksossa nurmikko vihersi ja lunta ei ollut yhtään. Lämpötilat kohosivat päivällä jopa lähelle +10 astetta.

Olin usein haaveillut siitä, että Alpeilla olisi hienoa päästä laskemaan ja nähdä minkälaisia rinteitä ne tarjoavat. Jokavuotinen Lapin laskettelureissu jää nyt tekemättä, mutta kyllä tästä kokemuksesta riittää nautittavaa koko kevät-talveksi. Ehkä ensi vuonna sitten Leville...tai sitten suuntaamme takaisin Bad Gasteiniin.

Laskettelupäivien jälkeen suuntasimme takaisin Salzburgin kaupunkiin- vanhaan kaupunkiin. Yövyimme siellä ja meillä oli paljon aikaa kulkea pieniä kiemurtelevia pikku katuja ja vierailla linnassa katsomassa upeita maisemia. Söimme hyvin lomamme aikana ja nautimme olostamme todella.

Viimeisenä päivänä vierailimme rakennus- ja sisustusalanmessuilla Salzburgissa. Ideoita ja nähtävää riitti myös siellä. Lisää messuista tuonnempana.

Kiitos ihana Itävalta, Salzburg ja Bad Gastein! Alpeille tullaan vielä uudestaan laskettelemaan- Se on varma!!

-Ilona-

Jouluaitan tunnelmia

Matkalla Jouluaittaan...kiireen vilkkaa.. :)

Kynttiläpolun läpi.. pakkasmaisemassa..

Jouluaitan tunnelma ihastutti myös perheen pienimpiä.

Aitan yläkerrasta, pienestä ikkunasta kurkisti pikkuinen tyttö-tonttu. Huurtuneen ikkunaruudun takaa kajasti kaunis kynttelikön valo iltahämärällä.

Olikohan pieni tyttö-tonttu käynyt yöllä jättämässä pienet paketit aittaan, kuusen alle?

..nopeasti mummulaan sisälle avaamaan pikku paketteja.. mitähän niistä paljastuukaan.

Pakkaspäivä valkeni maalla aitan pihapiirissä kauniina. Myrskyn jätti jälkeensä pienen kerroksen lunta joka valaisi pihamaata kauniisti.

Tunnelma aitan sisällä säilyi jouluisena vaikka viikon aikana ulkona sää vaihteli pluskeleistä -12 asteen pakkasiin.

Kerrospukeutuminen mahdollisti tarkenemisen kylmässä aitassa. Ja tarjolla oli myös kuumaa glögiä vieraille.

Tässä valokuvanäyttelyn, minulle henkilökohtaisesti tärkein valokuva. Tässä pappa leikkii minun, sisarusteni ja serkkujeni kanssa. Papalla oli aina aikaa leikkiä meidän kanssamme, vaikk työkiireitä olisi ollut paljon. Kuvassakin papalla näyttäisi olevan yllään työhaalarit. Minä olen papan selässä keskellä :)

Illalla sytyttelimme sädetikut. Piirsin ilmaan sillä sydämen- tältä se sitten näytti.

Kiitos kaikille Jouluaitassa paikanpäällä käyneille ja blogin kautta seuranneille.

Lisää kuvia voi käydä kurkistamassa täältä

http://linnemil.blogspot.fi/

Hyvää ja rauhallista joulua!

-Ilona-

Lumipeite

Hiljainen kesämökki nukkuu kuin muumitalo muumilaaksossa; pehmeän lumen alla odottaen kevättä ja lämmittäviä auringon säteitä..

-Ilona-

Niin talvista..

Huomenta!

Heräsin tänään aikaisin. Ei vain uni tullut, niin mitäs sitä sitten turhaan sängyssä pyörimään.

Olen huomannut että ensilumen tulo on hieman piristänyt mieltä, ja saanut olon vähän virkeämmäksi.

Valoisaa, valkoista, puhdasta ja Jouluista!

Aamukävelylle oli pakko lähteä heti aamutuimaan. Lasillinen appelsiinimehua ja sitten ulos.

Pururadalta napatut kuvat siivittävät mukavasti tunnelmaa kohti talvea ja Joulua..

(vaikka tiedänkin, että sulakelit vielä ovat edessä ja lumi sulanee pois jo ensiviikolla?)

..Sitten kahvia ja tavallista herkullisempaa aamupalaa sunnuntai aamun kunniaksi..

-Ilona-

Lappi inspiraation lähteenä

Lappi...

Niin, lappi. Ensimmäisen kerran kävin lapissa vasta 17-vuotiaana. Ihastuin siihen välittömästi.

Olen aina pitänyt talvesta, lumesta, moottorikelkkailusta ja muutenkin talvisista harrastuksista.

En kuitenkaan arvannut että lappi voisi näyttää monta eri puoltaan. Kuusamossa, Rukalla lomaillessamme päivämme vierähtivät lasketellen ja mökillä illalla saunoen ja rentoutuen. Sekin oli minulle jo tarpeeksi lappia ja lumiset maisemat viehättivät kyllä..mutta..

..mitäs sitten tapahtuikaan..

Kilpisjärvi!

Saimme kutsun kilpisjärvelle häihin. Noniin..sinnehän oli sitten lähdettävä. Matka tuntui pitkältä jo pelkästään ajatuksena.. 900km!!

Ja pitkä se olikin. Yhtäsoittoa ajettiin. Kuski vaihtui välillä ja välillä pysähdyttiin jalottelemaan ja evästämään. Päivä meni ajaessa ja välillä pohdin- miksi ihmeessä lähdimmekään matkaan vain muutaman yön takia?

Mitä lähemmäksi Kilpisjärveä ja käsivartta ajoimme, sain käsityksen siitä, miksi juuri tänne meidät oli kutsuttu häitä viettämään. Porot tehvehtivät meitä matkanvarrella ja välillä piti pysähtyä, jotta porot ehtisivät köpsötellä pois tieltä. Maisemat muuttuivat, mitä lähemmäksi saavuimme! Huih!!

 

Perille saavuttuamme pieneen Kilpisjärven kylään, majoituimme oitis meille varattuun mökkiin. Tavarat sisälle, saunapäälle ja otettiin ilta ihan iisisti. Ajomatkasta väsyneenä menimme aikaisin nukkumaan ja keräsimme voimia seuraavan päivän koetusta varten- hääpäivää varten!

Aamulla pieni seurueemme eli juhlakansa pukeuduimme ja varustimme itsemme moottorikelkkojen päälle. Matka tunturiin ja hääpaikalle alkoi!

Oppaan opastuksella ajoimme tunturissa vaihtelevissa säissä. Tuntui todella absurdilta kun maisema ympärillä oli täysin valkoinen..välillä tuiskusi lunta, välillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. En ollut ikinä, ikinä kokenut mitään vastaavaa. Ymmärsin täysin- ja olin erittäin kiitollinen siitä että häät oli päätetty pitää täällä: keskellä tunturia Suomen kauimmaisessa kolkassa, aivan käsivarressa.

Ajoimme Haltin päälle, Suomen, Norjan ja Ruotsin rajapyykille kelkoilla oppaan johdolla ja pysähdyimme siellä nauttimaan maisemista. Jos hanskan olisi kädestään riisunut, niin tuuli olisi sen napannut matkaansa. Ylhäällä tuuli kovaa ja tuuli tuiskutti lunta rinteestä. 1300 metriä korkealta näky tunturiin oli mieletön! Kuvakaan ei kerro koko toteutta, tämä kaikki on koettava itse!

Jatkoimme matkaa kelkoilla alas kohti laaksoa-hääpaikkaa. Osa porukasta oli jäänyt valmistelemaan häitä meidän ajaessa moottorikelkoilla. Ilman opasta ei kokemattoman kannata kelkalla lähteä ajelulle. Tällaiseen "koloon" en olisi halunnut tipahtaa. Lumen sokeuttamana paikkoja oli vaikea havaita kauempaa.

Perillä laaksossa oli hääjuhlan vuoro. Uskomatonta, miten paikka, ympäristö, näköala ja kaikki uusi päivän aikana koettu sai mielen sellaiseksi, että piti monta kertaa itselleen todistella, että tämä on totta. 

Hääpaikalla laaksossa oli kaksi pientä eräkämppää: ei sähköä, ei juoksevaa vettä. Ei puhelimessa ainuttakaan pykälää jotta ulkomaailma olisi ollut tavoitettavissa. 

Jotenkin pelottavaakin- ajatus että täällä olemme eikä kukaan tiedä sitä. Nykypäivänä extremeä olla facebookin, puhelinsoiton, sähköpostin tavoittamattomissa :)

 

Ylhäällä kuvassa näkyy koko juhlakansan moottorikelkat. Osa juhlavieraista tulivat paikalla hiihtäen :)

Tunnelma oli käsinkosketeltavaa kun tuomari vihki hääparin keskellä kauneinta luontoa, koskettavaa. Häävalssi tanssittiin auringon sulattamalla paikalla sammalmaton päällä ja ruuaksi nautittiin kuumaa poroukon keittoa, rieskaa ja maitoa. Kahvia ja täytekakkua unohtamatta.

Osa juhlaväestä ja hääpari jäivät erämaahan yöpymään meidän muiden matkatessa takaisin mökeille. 

Jatkoja tietysti juhlittiin railakkaasti..olihan siihen aihetta.

Ikimuistoiset häät! :)

Vierailimme seuraavana päivänä myös Norjan puolella. Autoilimme Tromssassa. Maisemat Norjan puolella muuttuivat edelleen. Huiput terävöityivät ja hyytävä merimaisema aukesi aivan maantien vieressä. Kamera täyttyi kuvista ja niistä alhaalla muutama..

 

Syy miksi kerroin tästä lappikokemuksestani lienee siinä että olen huomannut innostuvani lappiaiheesta myös sisustuksessa. Luonnon värit ja materiaalit hiipivät sisustukseen poroaiheisia juttuja unohtamatta. Porontalja onkin tilauksessa ja toivonmukaan pääsen sitä pian sovittelemaan kotiimme.

Poroaihe lienee muutenkin ollut esillä sisustusmaailmassa, lehdissä, televisiossa, blogeissa..

mutta meiltä se saanee kuitenkin vain pienen osansa..ehkä suuren :)

 

Toivon että pääseen joskus Kilpisjärvelle uudeestaan. En olisi uskonut että meiltä suomestakin löytyy niin upeita paikkoja. Aina ei tarvitse lähteä ulkomaille ja etelään hakemaan uusia kokemuksia ja nähtävyyksiä- sillä niitä meiltä löytyy itseltämmekin.

Uskaltautukaa pitemmälle kuin laskettelukeskuksiin- aitoa extremeä löytyy keskeltä luontoa paljon ylempää.

-Ilona-