mini 3. kuvia ja shoppailuja.

Tervetuloa arki. Nyt jaksaa taas ahertaa.

-Ilona-

mini 2.

Huippua!

Onpa todella ollut ihanaa viettää aikaa tyttöjen kanssa täällä etelän lämmössä. Vaikkakin lämmintä on ollut nyt myös Suomessa niin erilaista on loma täällä kaukana pohjoisesta.

Eipä tarvitse tehdä arkisia kotitöitä ja pihahommia ja aamupalan voi nauttia kivasti terassilla huikkien naapureille Buenos dias!

Olemme jo mini-lomallamme ennättäneet shoppailemaan,  löhöilemään terassilla, vilvoittelemaan altaalla ja tietenkin syömään hyvin ravintolassa. 

Ikääkin on tullut taas roimasti lisää ja vatsalihakset on tullut treenattua nauramalla ;)

Huomenna on jälleen uusi päivä ja katsotaan mitä sitten keksimmekään.

Ainakin tänään mennään nukkumaan hieman aikaisemmin kuin eilen joten luultavasti ponkaisemme aikaisin ylös kukin omista kammareistamme. 

Ihania hellesäitä myös kotikonnuille! 

-Ilona-

mini

Minilomalla Espanjassa...

Sain serkkuni kanssa idean lähteä käymään espanjassa. Kyläilemme täällä toisen serkku-tyttömme luona ja voi vitsit miten siistiä.

Saavuimme eilen iltapäivällä ja ihanaa oli aloittaa miniloma ihanassa seurassa. Loma toki alkaa aina kun kotipihalta lähdetään kohti lentokenttää vaikkakin matkustaminen itsessään vinkin voimia.

Nyt heräämme hyvin nukutun yön jälkeen uuteen päivään ja saas nähdä mitä se meille naisille tuo tullessaan.

-Ilona-

Työpäivän parhaat

 Kahvitauko ulkona.

 Ylitöitä jokilaivalla. 

 After work.

Ja herkkuja pannarikahvilassa. 

Kyllähän hellesäästä voi nauttia vaikkei lomalla olisikaan ;)

Eilen kylläkin töiden jälkeen sää näytti myös toisen puolensa:

..lomasta haaveillen..

-Ilona-

Weekly snapshots

 ..Helsingin kesässä..

 



 

Lounas löytyy käsilaukusta.

 

 

Siivouspäivä ja Marimekon juhlavuosi.

 

     

 

Serkun kanssa kesäsäästä nauttien.

  

 



 Saaristossa asiakkaan kanssa.

 

 

 

 


 

 

Kesän ensimmäinen ulkosäässä.

 

-Ilona- 

Onnea!

Kriisinpaikka(ko)

Maaginen kolmenkympin-kriisi puhuttelee...

Mistä tietää että kärsii kriisistä? Ja onko sana kärsiä oikea sana.

Onko kärsimyksenpaikka täyttää vuosia vai onni olla olemassa ja kerryttää ikää?

Ja jos on kriisi niin kuuluuko kriisin olla päällä ennenkuin täyttää 30 vuotta, ikäänkuin että kärsisit kriisiä odottaessasi että virstanpylväs on ohitettu.

Vai pitäisikö sen kuuluisan kolmenkympin- kriisin tulla salamana kun on jo täyttänyt 30 vuotta. Vai vaihtuuko kahdenkympin puolella kärsitty kolmenkympin-kriisi neljänkympin-kriisiin kun täytät 30-vuotta?!? Hä- Täh?

Oli niin tai näin, itse en ainakaan koe kärsiväni mistään kriisistä.

Mitäs tässä kriiseilemään, ainakaan iän kanssa. Se on pieni paha kaiken muun elämässä kohtaamani oikean kriisin rinnalla ja varmasti kriisejä tulee ja menee muidenkin elämässä kaikenaikaa:
isompia ja pienempiä.

Olisi hassua ruveta stressaamaan iästä, kun voi aivan hyvin olla onnellinen siitä että vuosia kertyy ja saa olla olemassa.

Niin minä ainakin ajattelen!
Ja kun havaitsee uuden rypyn silmäkulmasta, voi olla varma että ainakin on ollut hauskaa:
eikös niitä ryppyjä synny kun nauraa oikein paljon ;)

No joka tapauksessa vielä on vuosia ennen tuota kolmekymppistä ja sitten kun se kolmekymppiä menee rikki on syytä kyllä juhlia. Pitää oikein kunnon kemut ystävien kanssa...

Tälläkertaa ajattelin kuitenkin vähän juhlistaa syntymäpäivää vaikka mitään pyöreitä vuosia en täytäkkään. Halusin kutsua läheisiä ihmisiä tästä ihan läheltä iltakahville. Mukava vaan olla rennosti työpäivän päätteeksi ja kahvitella yhdessä, ja herkutella hieman.

(Kerrottakoon että pelastin juuri eilen leipomani "pilalle menneen" täytekakkupohjan,
ja murensin sitä entisestään. Kakkupohja sai kaverikseen annoksen mansikkamurskaa, marenkia, mansikkarahkaa ja kermavaahtoa sekä tottakai koristeeksi vielä tuoreita mansikoita.
Tuota keoksi muodostunutta "täytekakkua" kelpaa tulla lusikoimaan).

Ja miksipäs ei voisi useamminkin kutsua vieraita kahvittelemaan ja herkuttelemaan. Aina ei tarvita varsinaista merkkipäivää tai syytä juhlalle.

Elämä on tarpeeksi hyvä syy juhlia yhdessä läheisten kanssa!

Onhan arjen pyörittämisessä jokaisella tarpeeksi kiireistä, niin miksipä ei hetkeksi pysähdyttäisi nauttimaan ystävistä ja sukulaisista, ilman minkään sortin kriisiä.

Tänään toivotankin itselleni oikein paljon onnea ja toivon että vuosia kertyy vielä paljon lisää!
(Eihän tämä kakkosella alkava luku ole vielä mistään kotoisin).
:)

-Ilona-



Parhaat vappumunkit ikinä!

Vappumuistoja

Parhaat vappumunkit syntyvät äidin reseptillä. Ne ovat muhkeita, pehmoisia, maistuvat maukkaalle ja niitä syödään juuri paistettuina; lämpöisinä ja sokerissa pyöriteltyinä.

Vappumuistoihini liittyy ehdottomasti munkit. Vapussa oikeastaan parasta on juurikin ne vappumunkit, vaikkakaan enää en niitä äidin leipomina pääsekkään maistamaan.

Siskoni käsissä ne kuitenkin valmistuvat juuri sellaisiksi kuin äiti ne teki ja joka vuosi niitä on päästy edelleen syömään. Perinteet vappumunkeista eivät siis ole vuosien aikana katkenneet.

Äidin vappumunkit ilahduttivat aikoinaan myös muita. Ne eivät olleet pelkästään meidän perheen herkku vaan niillä saatiin myös muiden suut makeaksi. Jotain taianomaista niissä munkeissa täytyi olla, sillä ne ovat jääneet myös monien mieleen.

* Serkkuni ovikello soi noin 15 vuotta sitten ja oven takana seisoi yllätysvieras: äitini.

Hän oli leiponut ison korillisen vappumunkkeja vierasviemisiksi ja niillä hän halusi ilahduttaa serkkuani. Lämpöisinä olivat munkit säilyneet vaikka pitkä matka serkkuni luokse olikin.

Tapasin vanhan naapurimme jokin aika sitten. En ollut tavannut häntä lähes 10 vuoteen ja olimme asuneet naapureina vain muutaman vuoden ajan kun olin 15 vuotias. Vaihdoimme kuulumisia ja hän muisteli lämmöllä äitiäni, jonka kanssa olivat ystävystyneet tuona aikana. Kun kyselin naapurinini perheen kuulumisia, hän kertoi, että pienet pojat muistivat edelleen sen, että se rivitalon naapurin täti leipoi parhaita vappumunkkeja ikinä. Se tottakai lämmitti mieltäni *

On hassua huomata, miten lapsuuden muistot saavat erilaisen muodon kun asiat muuttuvat. En tiedä, olisiko esimerkiksi juurikaan vappumunkeissa minulle mitään kummallista, jos niihin ei liittyisi vahvaa muistoa äidistä. Jos edelleen äitini olisi niitä täällä leipomassa vappuisin, ne varmaan maistuisivat aivan tavallisilta pullilta.

Nyt ne ovat kuitenkin kultaakin kalliimpia ja ehdottoman pakollisia vappuna.

Jos en niitä saisi, olisi vappu varmaan pilalla :)

Siispä tälläkin kertaa olimme siskoni luona syömässä ihania, tuoreita, äidin ohjeella leivottuja munkkeja. Ja siskoni jatkaa edelleen perinnettä hyvien munkkien tuomasta ilosta, sillä paikalla oli vappumunkkeja syömässä heidän ystäviään ja muita sukulaisiamme. Ajattelimme pitää kisan siitä,  kuka pystyy syömään munkkinsa ilman että nuolaisee kertaakaan sokeria huuliltaan: mutta eihän siitä mitään tullut- itse livoin huuliani jo pelkästään nähdessäni herkullisen vappumunkki vuoren.

Lähtiessäni siskoni luota vein vielä munkkeja serkkuni ovelle. Kyseessä oli samainen serkku, jonka luokse äiti aikoinaan oli yllätyksenä munkkeja vienyt. Serkkuni asuu nyt lähes naapurissa joten matka ei tälläkertaa ollut pitkä. Halusimme siskoni kanssa ilahduttaa häntä, sillä munkkikesteille hän ei flunssan takia päässyt. Voi miten mukavalta tuntuikaan ilahduttaa häntä muistolla äidistä ja herkullisilla siskoni leipomilla munkeilla.  

Iloista Vappua kaikille!

-Ilona-

Lomareissulla

Matkailu avartaa- sanotaan.. 

Onhan se aina ihanan rentouttavaa ja mukavaa vaihtaa maisemaa ja päästä tuulettumaan. Matkalaukut täyttyivät ja jo kotona selvisi, ettei tuliaisille ollut sijaa laukuissa; mutta tälläkertaa ei ollut matkan tarkoituksena kierrellä kauppoja ja shoppailla aamusta iltaan. 

Tämä lomareissu oli jotain muuta...

Matkalaukkuun oli pakattu tiiviisti lasketteluvaatteet, kypärät, lasit ja laskettelukengät. Ja tietenkin vähän muutakin vaatetta ja tarpeelliset tarvikkeet.

Ensin lento Helsinki-Vantaalta Arlandaan. Siellä koneen vaihto ja lento Salzburgiin. Taksilla keskustaan juna-asemalle ja liput junaan Salzburgista Bad Gasteiniin...ja kerran vaihdoimme vielä junaa tuollakin välillä: suhteellisen rankkaa isojen matkatavaroiden kanssa kiiruhtaa laiturilta toiselle lähtevään junaan..mutta me ennätimme :)

Alppikylässä majoituimme majatalossa. Yöpaikka oli aivan hyvä. Tilat kodikkaat ja aamupala maittava.

Bad Gasteinin kylä oli kaunis pimenevässä illassa. Keskustassa virtasi vesiputous, huikeeta!

Seuraavana aamuna me heräsimme aikaisin ja aamupalan jälkeen suuntasimme kohti keskustaa. Päivä alkoi sumuisena mutta pian taivas alkoi repeillä ja aurinko lämmittää. Ja VAU mitkä maisemat. Ihan huikeita vuoren huippuja ja pitkiä laskettelurinteitä. Ensimmäinen nousu 2300metriin hissillä. Laskumme jakautui useaan eri erään: välillä täytyi pysähtyä lepuuttelemaan jalkoja ja nauttimaan maisemista rinneravintolassa, niin pitkiä rinteet olivat ettei niitä voinut kerralla laskea alas.

En voi sanoin kuvailla noita maisemia, eikä kuvatkaan kerro koko totuutta..

Uskomatonta että ylhäällä oli niin talviset maisemat ja alhaalla laaksossa nurmikko vihersi ja lunta ei ollut yhtään. Lämpötilat kohosivat päivällä jopa lähelle +10 astetta.

Olin usein haaveillut siitä, että Alpeilla olisi hienoa päästä laskemaan ja nähdä minkälaisia rinteitä ne tarjoavat. Jokavuotinen Lapin laskettelureissu jää nyt tekemättä, mutta kyllä tästä kokemuksesta riittää nautittavaa koko kevät-talveksi. Ehkä ensi vuonna sitten Leville...tai sitten suuntaamme takaisin Bad Gasteiniin.

Laskettelupäivien jälkeen suuntasimme takaisin Salzburgin kaupunkiin- vanhaan kaupunkiin. Yövyimme siellä ja meillä oli paljon aikaa kulkea pieniä kiemurtelevia pikku katuja ja vierailla linnassa katsomassa upeita maisemia. Söimme hyvin lomamme aikana ja nautimme olostamme todella.

Viimeisenä päivänä vierailimme rakennus- ja sisustusalanmessuilla Salzburgissa. Ideoita ja nähtävää riitti myös siellä. Lisää messuista tuonnempana.

Kiitos ihana Itävalta, Salzburg ja Bad Gastein! Alpeille tullaan vielä uudestaan laskettelemaan- Se on varma!!

-Ilona-

Jouluaitan tunnelmia

Matkalla Jouluaittaan...kiireen vilkkaa.. :)

Kynttiläpolun läpi.. pakkasmaisemassa..

Jouluaitan tunnelma ihastutti myös perheen pienimpiä.

Aitan yläkerrasta, pienestä ikkunasta kurkisti pikkuinen tyttö-tonttu. Huurtuneen ikkunaruudun takaa kajasti kaunis kynttelikön valo iltahämärällä.

Olikohan pieni tyttö-tonttu käynyt yöllä jättämässä pienet paketit aittaan, kuusen alle?

..nopeasti mummulaan sisälle avaamaan pikku paketteja.. mitähän niistä paljastuukaan.

Pakkaspäivä valkeni maalla aitan pihapiirissä kauniina. Myrskyn jätti jälkeensä pienen kerroksen lunta joka valaisi pihamaata kauniisti.

Tunnelma aitan sisällä säilyi jouluisena vaikka viikon aikana ulkona sää vaihteli pluskeleistä -12 asteen pakkasiin.

Kerrospukeutuminen mahdollisti tarkenemisen kylmässä aitassa. Ja tarjolla oli myös kuumaa glögiä vieraille.

Tässä valokuvanäyttelyn, minulle henkilökohtaisesti tärkein valokuva. Tässä pappa leikkii minun, sisarusteni ja serkkujeni kanssa. Papalla oli aina aikaa leikkiä meidän kanssamme, vaikk työkiireitä olisi ollut paljon. Kuvassakin papalla näyttäisi olevan yllään työhaalarit. Minä olen papan selässä keskellä :)

Illalla sytyttelimme sädetikut. Piirsin ilmaan sillä sydämen- tältä se sitten näytti.

Kiitos kaikille Jouluaitassa paikanpäällä käyneille ja blogin kautta seuranneille.

Lisää kuvia voi käydä kurkistamassa täältä

http://linnemil.blogspot.fi/

Hyvää ja rauhallista joulua!

-Ilona-