Parhaat vappumunkit ikinä!

Vappumuistoja

Parhaat vappumunkit syntyvät äidin reseptillä. Ne ovat muhkeita, pehmoisia, maistuvat maukkaalle ja niitä syödään juuri paistettuina; lämpöisinä ja sokerissa pyöriteltyinä.

Vappumuistoihini liittyy ehdottomasti munkit. Vapussa oikeastaan parasta on juurikin ne vappumunkit, vaikkakaan enää en niitä äidin leipomina pääsekkään maistamaan.

Siskoni käsissä ne kuitenkin valmistuvat juuri sellaisiksi kuin äiti ne teki ja joka vuosi niitä on päästy edelleen syömään. Perinteet vappumunkeista eivät siis ole vuosien aikana katkenneet.

Äidin vappumunkit ilahduttivat aikoinaan myös muita. Ne eivät olleet pelkästään meidän perheen herkku vaan niillä saatiin myös muiden suut makeaksi. Jotain taianomaista niissä munkeissa täytyi olla, sillä ne ovat jääneet myös monien mieleen.

* Serkkuni ovikello soi noin 15 vuotta sitten ja oven takana seisoi yllätysvieras: äitini.

Hän oli leiponut ison korillisen vappumunkkeja vierasviemisiksi ja niillä hän halusi ilahduttaa serkkuani. Lämpöisinä olivat munkit säilyneet vaikka pitkä matka serkkuni luokse olikin.

Tapasin vanhan naapurimme jokin aika sitten. En ollut tavannut häntä lähes 10 vuoteen ja olimme asuneet naapureina vain muutaman vuoden ajan kun olin 15 vuotias. Vaihdoimme kuulumisia ja hän muisteli lämmöllä äitiäni, jonka kanssa olivat ystävystyneet tuona aikana. Kun kyselin naapurinini perheen kuulumisia, hän kertoi, että pienet pojat muistivat edelleen sen, että se rivitalon naapurin täti leipoi parhaita vappumunkkeja ikinä. Se tottakai lämmitti mieltäni *

On hassua huomata, miten lapsuuden muistot saavat erilaisen muodon kun asiat muuttuvat. En tiedä, olisiko esimerkiksi juurikaan vappumunkeissa minulle mitään kummallista, jos niihin ei liittyisi vahvaa muistoa äidistä. Jos edelleen äitini olisi niitä täällä leipomassa vappuisin, ne varmaan maistuisivat aivan tavallisilta pullilta.

Nyt ne ovat kuitenkin kultaakin kalliimpia ja ehdottoman pakollisia vappuna.

Jos en niitä saisi, olisi vappu varmaan pilalla :)

Siispä tälläkin kertaa olimme siskoni luona syömässä ihania, tuoreita, äidin ohjeella leivottuja munkkeja. Ja siskoni jatkaa edelleen perinnettä hyvien munkkien tuomasta ilosta, sillä paikalla oli vappumunkkeja syömässä heidän ystäviään ja muita sukulaisiamme. Ajattelimme pitää kisan siitä,  kuka pystyy syömään munkkinsa ilman että nuolaisee kertaakaan sokeria huuliltaan: mutta eihän siitä mitään tullut- itse livoin huuliani jo pelkästään nähdessäni herkullisen vappumunkki vuoren.

Lähtiessäni siskoni luota vein vielä munkkeja serkkuni ovelle. Kyseessä oli samainen serkku, jonka luokse äiti aikoinaan oli yllätyksenä munkkeja vienyt. Serkkuni asuu nyt lähes naapurissa joten matka ei tälläkertaa ollut pitkä. Halusimme siskoni kanssa ilahduttaa häntä, sillä munkkikesteille hän ei flunssan takia päässyt. Voi miten mukavalta tuntuikaan ilahduttaa häntä muistolla äidistä ja herkullisilla siskoni leipomilla munkeilla.  

Iloista Vappua kaikille!

-Ilona-