Menolippu - ilman paluulippua.

Oletteko koskaan haaveilleet asumisesta ulkomailla?

Pohtineet sitä, että voisi pitää sapattivuoden ja nauttia omasta ajasta jossain lämpöisessä,
kaukana arjen kiireestä ja kaikesta siitä tavallisesta, mihin jo vuosien ajan on juurtunut.

Kuvittele oma arkesi nyt. Mieti hetki työviikkosi kulkua.
Meille useille se näyttäytyy hyvin samankaltaisena aamusta toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen...

Heräät arkiaamuun, nouset ja puet, juot aamukahvit ja syöt aamupalan.
(Jos sinulla on lapsia herätät heidät, puette ja syötte, pakkaatte itsenne autoon ja ajatte hoitopaikan, kerhon, eskarin tai koulun kautta). Sen jälkeen itse suuntaat aamuruuhkassa työpaikallesi,
vilkuilet ehkä kelloa sillä pelkäät myöhästyväsi..olisi pitänyt lähteä viisi minuuttia aikaisemmin.

Teet työpäiväsi hyvin ja töiden jälkeen poimit rakkaat kullannuppusi auton kyytiin

... ja kun tiistai koittaa heräät, pukeudut, juot kahvit ja syöt aamupalan ja matkustat töihin..
..ja niin arki meitä kuljettaa..
(Tämä lienee aika karkeaa selontekoa arjen kulusta, mutta lukekaa esimerkkini kuitenkin hymyssäsuin ja pilke silmäkulmassa).

Entä jos kaikki olisikin hieman eritavalla.
Voisit pakata kaiken arkisen pakettiin ja kirjoittaa päälle paksulla tussilla: avataan vuoden päästä.

Miltä se tuntuisikaan?

Useille tämä haavekuva jääkin usein vain haaveiluksi, eikä kaikki kuitenkaan ole valmiita suuriin muutoksiin arjessaan. Mutta ehkä tässäkin voisi ottaa askeleen eteenpäin kohti haaveiden toteutusta, jos ne todella ovat sellaisia joita haluaa toteuttaa. Eihän se ihan mahdoton ajatus ole. Eihän?
Tietenkään mitään vikaa ei ole siinä arkisessa puurtamisessakaan ja arjestakin saa vaihtelevaa pienin piristyksin, mutta yhä useammin kuulen työtovereiden ja tuttavien suusta nämä samaiset haavekuvat sapattivuodesta.

Tunnen muutamia jotka ovat toteuttaneet haaveensa ja kuulosteltuani heidän mietteitään, ovat he olleet erityisen tyytyväisiä sapattivuoden pitoon. Vuoden sapatti on tehnyt hyvää koko perheelle. On voitu pysähtyä nauttimaan yhteisestä ajasta. Työkiireet eivät ole kiristäneet mieltä ja elämä on ollut mahdollisesta koti-ikävästä huolimatta ihanaa, vaihtelevaa ja tuonut tuleviin arkiin kauniita muistoja.

Arvostan heitä jotka uskaltautuvat ja tekevät haaveistaan totta.

Ehkä tämänkaltainen haave on myös itselläni mielessä...ehkä jonain päivänä sen toteutankin.

Pieni palanen tästä sapattiajasta on kuitenkin käymässä minulle mahdolliseksi. 

Eihän sen välttämättä tarvitse olla kokonainen vuosi tai edes puolikas sellainen. Pienikin pätkä arjesta irtaantumiseen riittää.

Varasimme mieheni kanssa menolipun lämpöiseen.

Menolippu... Ah, kuinka mukava ajatus...menolippu-menolippu-menolippu..eikä ollenkaan paluulippua :)

Tottakai sellaisen varaammekin myöhemmin, mutta katsotaan mistä sen varaamme ja koska.

Tarkoituksemme on matkustaa määränpäähän viettämään yhteistä aikaa ja sieltä noin kuukauden kuluttua matkaamme takaisin, mutta mistä lennämme, junailemme tai aaltoilemme itsemme kotiin, sitä emme vielä tiedä. Haluamme matkallamme seikkailla hieman.
Aikaa on kuitenkin niin paljon että ehdimme käydä useassa paikassa reissullamme ja sen jälkeen saapua kotiin rikkaampina.

Pieni pala sapattia siis luvassa.
Nyt voi matkakuume vapaasti tulla, sillä siihen on luvassa helpotusta syksymmällä kuukauden verran.

(Postauksen kuvat ovat edelliseltä lomamatkaltamme Espanjasta, syksyllä 2013).

-Ilona-