perjantai 16. toukokuuta 2014

Onnea!

Kriisinpaikka(ko)
Maaginen kolmenkympin-kriisi puhuttelee...
Mistä tietää että kärsii kriisistä? Ja onko sana kärsiä oikea sana.
Onko kärsimyksenpaikka täyttää vuosia vai onni olla olemassa ja kerryttää ikää?
Ja jos on kriisi niin kuuluuko kriisin olla päällä ennenkuin täyttää 30 vuotta, ikäänkuin että kärsisit kriisiä odottaessasi että virstanpylväs on ohitettu.
Vai pitäisikö sen kuuluisan kolmenkympin- kriisin tulla salamana kun on jo täyttänyt 30 vuotta. Vai vaihtuuko kahdenkympin puolella kärsitty kolmenkympin-kriisi neljänkympin-kriisiin kun täytät 30-vuotta?!? Hä- Täh?
Oli niin tai näin, itse en ainakaan koe kärsiväni mistään kriisistä.
Mitäs tässä kriiseilemään, ainakaan iän kanssa. Se on pieni paha kaiken muun elämässä kohtaamani oikean kriisin rinnalla ja varmasti kriisejä tulee ja menee muidenkin elämässä kaikenaikaa:
isompia ja pienempiä.
Olisi hassua ruveta stressaamaan iästä, kun voi aivan hyvin olla onnellinen siitä että vuosia kertyy ja saa olla olemassa.
Niin minä ainakin ajattelen!
Ja kun havaitsee uuden rypyn silmäkulmasta, voi olla varma että ainakin on ollut hauskaa:
eikös niitä ryppyjä synny kun nauraa oikein paljon ;)
No joka tapauksessa vielä on vuosia ennen tuota kolmekymppistä ja sitten kun se kolmekymppiä menee rikki on syytä kyllä juhlia. Pitää oikein kunnon kemut ystävien kanssa...
Tälläkertaa ajattelin kuitenkin vähän juhlistaa syntymäpäivää vaikka mitään pyöreitä vuosia en täytäkkään. Halusin kutsua läheisiä ihmisiä tästä ihan läheltä iltakahville. Mukava vaan olla rennosti työpäivän päätteeksi ja kahvitella yhdessä, ja herkutella hieman.
(Kerrottakoon että pelastin juuri eilen leipomani "pilalle menneen" täytekakkupohjan,
ja murensin sitä entisestään. Kakkupohja sai kaverikseen annoksen mansikkamurskaa, marenkia, mansikkarahkaa ja kermavaahtoa sekä tottakai koristeeksi vielä tuoreita mansikoita.
Tuota keoksi muodostunutta "täytekakkua" kelpaa tulla lusikoimaan).


Ja miksipäs ei voisi useamminkin kutsua vieraita kahvittelemaan ja herkuttelemaan. Aina ei tarvita varsinaista merkkipäivää tai syytä juhlalle.
Elämä on tarpeeksi hyvä syy juhlia yhdessä läheisten kanssa!
Onhan arjen pyörittämisessä jokaisella tarpeeksi kiireistä, niin miksipä ei hetkeksi pysähdyttäisi nauttimaan ystävistä ja sukulaisista, ilman minkään sortin kriisiä.

Tänään toivotankin itselleni oikein paljon onnea ja toivon että vuosia kertyy vielä paljon lisää!
(Eihän tämä kakkosella alkava luku ole vielä mistään kotoisin).
:)

-Ilona-


1 kommentti: