sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivänä


..äitienpäivä on täynnä tunnetta. Iloa, surua, muistoja ja ripauksen haikeutta.
Äitienpäivä ei ole minulle aivan tavallinen. Se vietetään perinteisesti äitejä onnitellen,  kahvitellen ja kakkua syöden.
Mutta yksi henkilö puuttuu äitienpäivästäni, 
nimittäin äiti.

Haikeus alkaa hiipiä kun kaupat alkavat ilmoittaa äitienpäivän lähestymisestä lahjavinkein. Yrität olla ajattelematta sitä liikaa, mutta mitä sanotkaan lehtimyyjälle joka kaikista yrityksistäsi lopettaa puhelu, yrittää vielä kaupata lehtiä edes lahjaksi, "tilaa lahjaksi äidillesi, jos et kerran itse lue".

Olen jo useiden vuosien ajan antanut äitienpäivän tulla sellaisena kuin se tulee:
en yritä estää surua enkä iloa. Nauran jos naurattaa ja itken jos itkettää.
Vuosien aikana äitienpäivää on aina vietetty mieheni perheen äitien kanssa. En ole läheskään aina ollut juhlatuulella mutta olen halunnut kunnioittaa myös minulle ja hänelle tärkeitä äitejä läsnäolollani.

Tämäkin äitienpäivä tulee varmasti olemaan edellisten kaltainen. Saatan olla mietteliäämpi ja hiljaisempi, mutta luulen että juhlanhumussa minulle suodaan lupa olla ajatuksissani.

En juurikaan muistele edellisiä ilman äitiä vietettyjä äitienpäiviä.
En oikeastaan osaa sanoa missä niitä vietimme, olemmeko ravintolassa vai kotona juhlimassa.
Minulle tärkein muisto äitienpäivästä on ehdottomasti se viimeinen äitienpäivä jonka sain äidin kanssa viettää. Lahjana minulla oli äidille halaus. Toivon etten ikinä unohda sitä lämmintä halausta jonka äidille annoin.
Se oli täynnä rakkautta, molemminpuolista välittämistä ja hetken onnellisuutta.

-Ilona-

3 kommenttia:

  1. --♥-- minulla on onni, kun Äitini on vielä luonamme♥

    VastaaPoista
  2. ♥ ehkä sinusta tulee joskus itsestä äiti niin päivä saisi uutta merkitystä,omaa rakasta äitiä unohtamatta...

    VastaaPoista