Lappi inspiraation lähteenä

Lappi...

Niin, lappi. Ensimmäisen kerran kävin lapissa vasta 17-vuotiaana. Ihastuin siihen välittömästi.

Olen aina pitänyt talvesta, lumesta, moottorikelkkailusta ja muutenkin talvisista harrastuksista.

En kuitenkaan arvannut että lappi voisi näyttää monta eri puoltaan. Kuusamossa, Rukalla lomaillessamme päivämme vierähtivät lasketellen ja mökillä illalla saunoen ja rentoutuen. Sekin oli minulle jo tarpeeksi lappia ja lumiset maisemat viehättivät kyllä..mutta..

..mitäs sitten tapahtuikaan..

Kilpisjärvi!

Saimme kutsun kilpisjärvelle häihin. Noniin..sinnehän oli sitten lähdettävä. Matka tuntui pitkältä jo pelkästään ajatuksena.. 900km!!

Ja pitkä se olikin. Yhtäsoittoa ajettiin. Kuski vaihtui välillä ja välillä pysähdyttiin jalottelemaan ja evästämään. Päivä meni ajaessa ja välillä pohdin- miksi ihmeessä lähdimmekään matkaan vain muutaman yön takia?

Mitä lähemmäksi Kilpisjärveä ja käsivartta ajoimme, sain käsityksen siitä, miksi juuri tänne meidät oli kutsuttu häitä viettämään. Porot tehvehtivät meitä matkanvarrella ja välillä piti pysähtyä, jotta porot ehtisivät köpsötellä pois tieltä. Maisemat muuttuivat, mitä lähemmäksi saavuimme! Huih!!

 

Perille saavuttuamme pieneen Kilpisjärven kylään, majoituimme oitis meille varattuun mökkiin. Tavarat sisälle, saunapäälle ja otettiin ilta ihan iisisti. Ajomatkasta väsyneenä menimme aikaisin nukkumaan ja keräsimme voimia seuraavan päivän koetusta varten- hääpäivää varten!

Aamulla pieni seurueemme eli juhlakansa pukeuduimme ja varustimme itsemme moottorikelkkojen päälle. Matka tunturiin ja hääpaikalle alkoi!

Oppaan opastuksella ajoimme tunturissa vaihtelevissa säissä. Tuntui todella absurdilta kun maisema ympärillä oli täysin valkoinen..välillä tuiskusi lunta, välillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. En ollut ikinä, ikinä kokenut mitään vastaavaa. Ymmärsin täysin- ja olin erittäin kiitollinen siitä että häät oli päätetty pitää täällä: keskellä tunturia Suomen kauimmaisessa kolkassa, aivan käsivarressa.

Ajoimme Haltin päälle, Suomen, Norjan ja Ruotsin rajapyykille kelkoilla oppaan johdolla ja pysähdyimme siellä nauttimaan maisemista. Jos hanskan olisi kädestään riisunut, niin tuuli olisi sen napannut matkaansa. Ylhäällä tuuli kovaa ja tuuli tuiskutti lunta rinteestä. 1300 metriä korkealta näky tunturiin oli mieletön! Kuvakaan ei kerro koko toteutta, tämä kaikki on koettava itse!

Jatkoimme matkaa kelkoilla alas kohti laaksoa-hääpaikkaa. Osa porukasta oli jäänyt valmistelemaan häitä meidän ajaessa moottorikelkoilla. Ilman opasta ei kokemattoman kannata kelkalla lähteä ajelulle. Tällaiseen "koloon" en olisi halunnut tipahtaa. Lumen sokeuttamana paikkoja oli vaikea havaita kauempaa.

Perillä laaksossa oli hääjuhlan vuoro. Uskomatonta, miten paikka, ympäristö, näköala ja kaikki uusi päivän aikana koettu sai mielen sellaiseksi, että piti monta kertaa itselleen todistella, että tämä on totta. 

Hääpaikalla laaksossa oli kaksi pientä eräkämppää: ei sähköä, ei juoksevaa vettä. Ei puhelimessa ainuttakaan pykälää jotta ulkomaailma olisi ollut tavoitettavissa. 

Jotenkin pelottavaakin- ajatus että täällä olemme eikä kukaan tiedä sitä. Nykypäivänä extremeä olla facebookin, puhelinsoiton, sähköpostin tavoittamattomissa :)

 

Ylhäällä kuvassa näkyy koko juhlakansan moottorikelkat. Osa juhlavieraista tulivat paikalla hiihtäen :)

Tunnelma oli käsinkosketeltavaa kun tuomari vihki hääparin keskellä kauneinta luontoa, koskettavaa. Häävalssi tanssittiin auringon sulattamalla paikalla sammalmaton päällä ja ruuaksi nautittiin kuumaa poroukon keittoa, rieskaa ja maitoa. Kahvia ja täytekakkua unohtamatta.

Osa juhlaväestä ja hääpari jäivät erämaahan yöpymään meidän muiden matkatessa takaisin mökeille. 

Jatkoja tietysti juhlittiin railakkaasti..olihan siihen aihetta.

Ikimuistoiset häät! :)

Vierailimme seuraavana päivänä myös Norjan puolella. Autoilimme Tromssassa. Maisemat Norjan puolella muuttuivat edelleen. Huiput terävöityivät ja hyytävä merimaisema aukesi aivan maantien vieressä. Kamera täyttyi kuvista ja niistä alhaalla muutama..

 

Syy miksi kerroin tästä lappikokemuksestani lienee siinä että olen huomannut innostuvani lappiaiheesta myös sisustuksessa. Luonnon värit ja materiaalit hiipivät sisustukseen poroaiheisia juttuja unohtamatta. Porontalja onkin tilauksessa ja toivonmukaan pääsen sitä pian sovittelemaan kotiimme.

Poroaihe lienee muutenkin ollut esillä sisustusmaailmassa, lehdissä, televisiossa, blogeissa..

mutta meiltä se saanee kuitenkin vain pienen osansa..ehkä suuren :)

 

Toivon että pääseen joskus Kilpisjärvelle uudeestaan. En olisi uskonut että meiltä suomestakin löytyy niin upeita paikkoja. Aina ei tarvitse lähteä ulkomaille ja etelään hakemaan uusia kokemuksia ja nähtävyyksiä- sillä niitä meiltä löytyy itseltämmekin.

Uskaltautukaa pitemmälle kuin laskettelukeskuksiin- aitoa extremeä löytyy keskeltä luontoa paljon ylempää.

-Ilona-