Kotikonnuilla

 Vietin viikonlopun kotipaikkakunnallani syntymäkodissani. 

Sain kutsun yläasteen luokkakokoukseen, jota vietimme koulun tiloissa lauantaina. Oli jännittävää nähdä pitkästäaikaa vanhoja koulukavereita ja palata ajassa taaksepäin muistellen ja katsellen valokuvia.

Itse muutin maalta kaupunkiin jo rippikoulun jälkeen joten muisteloille oli muutenkin aikansa....

Kotiamme ympäröi peltomaisema ja joki, joka kiemurtelee talomme ja mummulan välissä.

Minulla oli tapana käydä joen ylittävän sillan alla tuumailemassa asioita. Kirjoitin sillan betoniseinämään juttuja. Olisin halunnut käydä kurkistamassa sillan alle, mutta joki oli noussut niin paljon, ettei se ollut mahdollista.

Syysmaisema oli kaunis aamuvarhain. Ei kuitenkaan satanut mutta ilmassa oli yönkosteutta.

Mummulaan ei ole pitkämatka. Pienenä oli helppo tallustella yksin mummun ja papan luokse kylään. Joskus leikit kuitenkin olivat kiinnostavia jokirannassa, vaikka erityistä varovaisuutta oli kotona toitotettu moneen kertaan. Mitään ei kuitenkaan sattunut, niin lähelle jokea ei saanut mennä. Muistelisin että peloteltiin sillä, että jos menet lähelle jokea, näkki vie :)

Mummulan pihassa on monenlaisia jännittäviä juttuja. Kuten kuvassa näkyvä vanha riihi. Tätä tietä kuljetaan mummulan pihaan. Riihi oli pelottava pimeällä ja taskulampun kanssa kotiin mentiin aina toista kautta. Usein jonkun piti kyllä tulla hakemaan tai vastaan, vaikka koti onkin näköetäisyydellä. Koska katuvaloja ei ole, pimeä tuntui pelottavalta vielä nuorenakin.

Ihania yksityiskohtia riihestä; vanhat ikkunat, hakaset ja isot saranat..

Pienenä riihessä leikittiin piilosta ja tehtiin erilaisia majoja vanhoista puista ja tavaroista.

Kissalla oli tapana tehdä kesäisin pennut riiheen ja oli jännittävää seurata kissaa ja löytää pieni pesue kissanpentuja.. Joskus kissa teki kepposen ja eksytti minut navettamme karjalatoon, vaikkeivat pennut siellä olleetkaan..

Riihen takana aivan joen vieressä kasvaa tämä iso kuusi vierellään uskollisena kököttävä lato.

Kuusta tapasimme sanoa taikakuuseksi. Sen rungossa oli kolo johon laitoin pienenä toivomuslappuja.

Kuusen alla asui myös metsänpeikkoja ja keijukaisia. Kuusi oli kasvanut varmasti kokoa vuosien aikana ja siksi se varmasti tuntuikin tänään yhtä isolle kuin miltä se pienenäkin tuntui. Yleensä asiat näyttävät vanhempana niin pieniltä, vaikka ne pienenä olisivatkin tuntuneet jättimäisiltä.

 

 

Mummulan pihassa sijaitseva vanha aitta on mitä viehättävin. Se on kesällä ihanan viileä ja siellä onkin kesällä mukava nauttia päiväkahvit.

 Monenlaista lienee vanha aitta nähnyt. Alkuperältään aitta ei ole aina sijainnut mummulan pihassa vaan se on siirretty siihen aikoinaan.

 

Ylhäällä näkyvä ihanasti sammaloitunut kaivonkansi on meidän kotitalomme takapihalla. Kuvassa näkyvät myös mummula ja vanhariihi. Näin lähellä mummula siis on kodistamme, vain pala peltoa ja joki välissä. Enää mummua ja pappaa ei ole mummulassa vastassa, mutta aina kun käyn kotona, käyn myös kävelyllä mummulan pihamaalla.. se tuo mukavia lapsuus muistoja mieleen.. haikeitakin.

Olen siis maatilalta lähtöisin. Nykyään lehmiä ei enää ole, ei ole ollut oikeastaan pitkään aikaan. Isäni viljelee toki maata edelleen ja vanha navetta on saanut uusia asukkeja kattonsa alle. Navetta toimii nykyään tallina. Omia hevoset eivät ole, vaan talli on vuokratalli ja heposet siellä vuokralaisina.

Entisenä heppa-tyttönä kävin tietysti katsomassa ihastuttavia hevosia.

    

Tallilla asustivat hevosten lisäksi tallikissa, joka oli tehnyt itselleen lämpöiseen karsinaan purujen sekaan sopivan nukkumapaikan. 

Yksi karsinoista oli kanien valtaama :)

Yhden karsinan seinässä näkyy tämä maalaus. Se on äitini maalaama. Oikeassa alareunassa näkyy vuosiluku -87. Nappasin tästä valokuvan. Maali on vuosien aikana kulunut ja nyt se ainakin säilyy valokuvakansiossa. 

Oli mukava käydä pitkästäaikaa kotona. Vaikka vanhojen aikojen muistelu saakin mieleni hieman haikeaksi on se myös hyvin ilahduttavaa. Monet vanhat asiat saavat hymyn huulelle ja ihmiset jotka eivät enää keskuudessamme ole, säilyvät muistoissa. 

Siksi muistot ovatkin niin tärkeitä.. jokainen niistä..

-Ilona-